Dokumenttiprojekti

Edellisillan rankkasade roikkui vielä ilmassa kosteana lämpönä, kun kaarroimme Vanhan Pihlajan Taidekahvilan pihaan kaksi minuuttia sen avauduttua. Olimme päivän ensimmäiset asiakkaat. Tuntia myöhemmin parkkipaikka oli täynnä. Saimme kassalla vinkin valita vitriinistä eri kakkuja, jolloin nelihenkinen seurueemme sai maistella keskenään useampaa makua Pihalla meitä tervehti talon väkeen kuuluva mies, joka kertoi heti, mistä löytyvät puutarhat ja missä sijaitsevat taiteilija Urho Kähkösen galleria sekä antiikkikirppis. Paljon ihasteltavaa! Seurueeseemme kuului kaksi aikuista, kaksi lasta ja kaksi koiraa. Koiratkin saivat tulla mukaan istumaan pihan perällä olevaan lasiseen, kasveja tulvillaan olevaan palmuhuoneesen, johon kahvi tarjoiltiin.  Viidakkomaisen vehreässä palmuhuoneessa oli jotakin rauhoittavaa. Valo siivilöityi kasvien lomasta, ympärillä kukoisti hyvin hoidetun näköiset kukat. Kahvi tarjoiltiin pöytään hopeakannusta, pikkukupeista kuten vanhassa mummolassa. Vaikka asiakk...

Jos bloggaaminen on kuollut, hihhuloin iloisena sen hautausmaalla. Tunnustan heti alkuun: olen lopen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan. Kaipaan 2000-luvun bloggauskulttuuria, keskittymiskykyä ja sitä, että vielä pidin ihmisistä. Nykypäivänä kommenttikenttiä lukiessa ja someraivoja seuratessa hommasta on tullut aika vaikeaa.  Etsin tänään keskustelufoorumeiden syövereistä näkökulmia siihen, uskaltaisiko Bloggeriin enää kirjoittaa. Google ei ole juuri uudistanut palvelua sitten viime näkemän. Suurempia muutoksia ei ole tullut vuosiin, vaikka pieniä teknisiä päivityksiä on tehty vielä 2020-luvullakin. Alusta on ollut toiminnassa jo vuodesta 1999, ja varhaisessa vaiheessa 2000-luvun alussa perustin itsekin täällä ensimmäisen blogini. Oi noita aikoja, internet oli nykypäivän menoon verrattuna suorastaan auvoinen leikkikenttä.  Blogit olivat ennen nykypäivän sosiaalista mediaa se paikka, jossa kommentoitiin ja tutustuttiin toisten ajatuksiin. Kaipaan noita aikoja niin paljon! K...